Viime aikoina maailmaa myllännyt korona ja sen seuraukset näkyvät jo ihmisten mielialassa. Sosiaaliset suhteet ovat hyvin vähäiset, kaupassa käynti nopeaa ja harrastukset sekä tapahtumat peruttu. Mielestäni kaikki seuraukset eivät kuitenkaan ole huonoja, sillä ihmiset ovat oppineet arvostamaan sitä ”tavanomaisen tylsää arkeaan” ja perheen kanssa vietettyä aikaa. Koska mahdollisuuksia normaaliin ajanviettoon on kavennettu, erityisesti luonto on houkutellut suomalaiset takaisin luoksensa. Ihana, kaunis luontomme.

Ylen uutisessa ”Koronarajoitteet nakertavat monen henkistä hyvinvointia – menetetty vapaus kaihertaa niin, ettei luontokaan lohduta” (28.4.2020) kerrotaan kyselytutkimuksesta, jossa kysyttiin suomalaisten mielipiteitä poikkeustilan aikana vietetyistä tunneista. Kyselyn mukaan luonnossa liikkuminen on lisääntynyt huomattavasti, mutta sen positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan juuri näy. Ihmiset kaipaavat kovasti takaisin kahviloihin, kulttuuritapahtumiin ja kauppoihin. Joku kyselyyn vastanneista kertoi myös ikävöivänsä joukkoliikennettä. Kyselyn tulokset yllättivät myös minut, sillä uskoin ihmisten olevan jopa vapautuneempia siitä, että heidän ei tarvitse olla jatkuvasti liikkeessä, ja he voivat nauttia luonnosta ja rauhasta. Olen eri mieltä siitä, että luonnosta ei olisi apua. Käyn päivittäin liikkumassa luonnossa, joskus saatan vain istua metsän keskellä ja kuunnella lintujen hiljaista viserrystä. Tiedän, että kaikille luonto ei tuo tyydytystä, mutta en voisi itse kuvitellakaan selviäväni ilman sitä, ja olen iloinen siitä, että suomalaiset ovat lisänneet luonnossa liikkumistaan.

Vaikka sosiaalinen elämä on jäänyt vähemmälle, voi ystäviin ja sukulaisiin pitää yhteyttä puhelimitse tai perinteiseen tyyliin kirjeillä. On kuitenkin totta, että moni painiskelee oman jaksamisensa kanssa, ja esimerkiksi nuoret, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, ovat haastavassa tilanteessa -jo muutenkin vähäinen kontakti muihin ihmisiin on pienentynyt huomattavasti, koska koulutkaan eivät ole auki. Ystävien merkitys kasvaa entisestään, mikä voi toisaalta aiheuttaa ahdistusta niille, jotka kokevat yksinäisyyttä jo entuudestaan. Sosiaalinen eristäytyminen ei pitkällä tähtäimellä tue hyvinvointia, mutta toisaalta olemme jokainen samassa tilanteessa.

Toivoisin, että voisimme jokainen tukea toisiamme, ja ottaa huomioon myös ne, jotka jäävät muiden varjoon. Jo soittamalla pitkästä aikaa luokkakaverille ja kyselemällä tämän kuulumisia voi saada paljon hyvää mieltä aikaan. Moni voi silti kokea, että mikään ei ole niin kuin ennen, ja että vapaus on täysin riistetty. Meillä on kuitenkin niin paljon asioita, mistä voimme olla onnellisia ja kiitollisia. Yksi näistä on luonto, joka on uskollisesti pysynyt suomalaisten lähellä. Uskon, että tämän poikkeusajan jälkeen luonnon arvostus nousee ja siitä tulee jälleen osa monien suomalaisten arkea -sitä arkea, johon jokainen niin kipeästi toivoisi pääsevänsä takaisin.